ILMIÖPAJA

Ylioppilaskokeesta ja lukio-opetuksen kehittämisestä on taas tänä keväänä keskusteltu eri medioissa. Viimeisimpänä aiheesta kirjoitti Anna-Sofia Berner Helsingin Sanomissa sunnuntaina 24.3. Olemme jo aiemmin todenneet, että “onneksi” vielä on vielä olemassa koe, jossa testataan nykymaailmassa tarvittavia taitoja kuten ulkoa oppimista ja jossa vielä kirjoitetaan ihan oikealla kynällä... Valitettavasti yo-tutkinto nykyisellään ohjaa lukio-opiskelijoita valitsemaan helpon reitin hyvään todistukseen - omien mieltymysten ja kiinnostuksen kohteiden kustannuksella. Fysiikassa “ylioppilaskisoja” varten pitäisi harjoitella mm. sitä, että vektorit on piirretty viivoittimella, kaikki päivänselvyydet ovat siististi ennalta annetun ohjeen mukaisesti argumentoitu ja kuvaajien akseleissa on jaotus oikein. Tuo epäilemättä tylsistyttää ja tekee fysiikasta puisevaa pilkkujen viilausta. Mutta mitäpä emme tekisi hyvien koearvosanojen ja median tekemien ranking-listasijoitusten eteen? Toivottavasti

Fysiikkaa leluilla -projektissamme olemme soveltaneet ilmiöpohjaista lähestymistapaa. Termi on varsin uusi ja eri lähteissä se painottuu hieman eri tavoin. Yksinkertaisimmin kyse on oppiainerajat ylittävästä näkemyksestä ilmiöistä ja ilmiöiden tutkimisesta laajasti eri näkökulmista.  Ei siis rajoituta vain oman oppiaineen käsitteistöön ja lähestymistapaan. Ilmiöpohjaisen lähestymistavan tavoitteena olisi siis etsiä, löytää ja luoda isompia kokonaisuuksia - ilmiöitä - ja soveltaa niiden käsittelyä eri oppiaineissa. "Do you speak physics?" Yläkoulun opetussuunnitelmista löytyy useita ilmiöitä, joita tutkitaan eri oppiaineissa eri näkökulmista. Esimerkiksi ääntä käsitellään fysiikassa, musiikissa sekä terveystiedossa omista näkökulmistaan. Fysiikka painottuu värähdysliikkeen tutkimiseen, musiikki ääneen taiteen näkökulmasta ja terveystieto kuulonhuollon näkökulmasta. Usein tämänkaltaisissa sisällöissä on vielä päällekkäisyyksiä.  Sivutessa fysiikan tunnilla musiikin tai